Kirjallisuusterapia on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa se yleistyi terapiamuotona jo 1930-luvulla, Suomeen se tuli 1970-luvulla. Kirjallisuusterapian tavoitteina ovat persoonallisuuden kehittäminen, vuorovaikutuksen lisääminen, avun antaminen kriisin läpikäymisessä, kokemuksen jakaminen siitä, ettei ole yksin ongelmansa kanssa, ja mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisy. Kirjallisuusterapiaa käytetään mm. sairaaloissa, vankiloissa, palvelutaloissa, erityisopetuksessa ja päivätoimintakeskuksissa

Sanojen parantavan vaikutuksen voimaan on luotettu kautta aikojen. Jokaisella ihmisellä on tarve viestittää itsestään ja toive siitä, että joku vastaanottaa ja jakaa ajatuksiaan hänen kanssaan. Ryhmässä tai yksilöllisesti käydään läpi jokaisen omia tavoitteita, joita voi olla selviytyminen paremmin vaikeasta tapahtumasta, kriisistä, vuorovaikutuksen lisääminen tai mielialan parantaminen. Kirjoissa käsitellään samoja kokemuksia, joita ihminen käy läpi elämässään. Kun teksti sisältää asioita, jotka koskettavat, lukija voi pohtia ja käsitellä niitä turvallisesti niin halutessaan vain itsensä kanssa. Kipeitä asioita voidaan lähestyä kiertoteitse kirjoittamalla ja lukemalla.

Esimerkiksi satujen avulla lapsi voi oppia kestämään, että hyvä ja paha ovat kaikissa ihmisissä. Omat pahat tunteet voi siirtää ilman syyllisyyttä esimerkiksi noidan hahmoon. Satujen onnelliset loput antavat uskoa tulevaisuuteen. Kirjojen avulla voidaan osoittaa, että kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Kirjat opettavat myös sanallista ilmaisua, joka parantaa raivoamisen tai mykkyyden sijaan. Murrosikäisen kanssa kirja, joka sisällöltään liittyy lukijan omaan elämäntilanteeseen, auttaa heijastamaan hänen omia ongelmiaan kirjan henkilöihin.

Ikääntyneiden kanssa on saatu hyviä kokemuksia omaelämäkertojen tekemisestä. Muisteluterapiaa voi toteuttaa kirjoittamalla ja lukemalla sekä käyttämällä valokuvia, ajankuvia, lauluja, elokuvia ja dokumentteja historiallisista tapahtumista. Kirjallisuusterapiassa ei arvostella kenenkään kirjallisia taitoja vaan jaetaan tunteita ja ajatuksia, huumoria unohtamatta. Vaikeiden tunteiden otteesta voi vapautua, kun ilmaisee ne kirjoittamalla tai puhumalla.